Onpas pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoittelin! Tässä välissä on tapahtunut valtavan paljon, ikäviäkin asioita myös. Dinon kannalta ikävintä oli se, kun laminaattilattiassamme todettiin valmistusvirhe ja meille tuli remppaukkeli vaihtamaan sen. Olohuone, keittiö ja eteinen siis piti tyhjentää huonekaluista ja siilistä & sen tavaroista myös. Kaikkea irtaimistoa roudattiin huoneesta toiseen remontin edeltä, paitsi siili joka roudattiin vessaan. Remontti ei kestänyt kuin kaksi päivää, mutta sen jälkeen meni varmaan noin kolme viikkoa ennen kuin siiliaitaus ja kerrostalokaappi oli takaisin omalla paikallaan olkkarin nurkassa. Aluksi Dino oli surullinen, yksinäinen ja pelokas uudessa asunnossaan (kylppäri & sauna), ja vietti aikaansa oven eteen asetettua aitaa vasten nojaillen. Aina kun vessaan meni, se innoissaan kieppui jaloissa ja koitti kiivetä syliin. Pöntöllä istuessa piti tottua iloiseen seuralaiseen, sillä yleensä Dino tuli istumaan jalan päälle ja halasi etujaloillaan säärtä yrittäessään kiivetä ylöspäin. Aluksi se huomionhaku oli kovin hellyyttävää, mutta pian muuttui rasittavaksi, kun hetken rauhaa ei saanut. Sitten kun siili lakkasi saamasta huomiota, se alkoi purra varpaita. Meillä käytiin sitten vessassa kengät jalassa. Saunomisen aikana se saattoi tulla ovensuuhun kurkkimaan, mutta ei ikinä sisälle, lisää turvaväliä se otti kun siirryttiin suihkun puolelle.

Onneksi paluu normaaliin arkeen palautti kiukkuisen siilin ennalleen mukavaksi puuhapeteksi. Tosin sen alue pieneni alle puoleen entisestä, kun olohuone rajattiin muusta huoneistosta portilla. Tämä ratkaisu onkin ollut loistava, siivoamista on enää noin 20 neliötä, ja meillä ihmisillä on halutessamme omaa rauhaa. Dino kyllä juoksee aina portille odottamaan kun huomaa jonkun olevan liikeellä. Myös sen nimen huutaminen mistä päin kämppää tahansa saa sen kirmaamaan portille, makupalojen toivossa tietenkin :) Dinon isä Artturi kävi omistajineen kylässä alkusyksystä, ja sepä oli mielenkiintoinen vierailu! Isä ja poika pääsivät tutustumaan toisiinsa vain eri syleistä, koska näin tulisien tyyppien välillä olisi saattanut syntyä kahakka, eikä haluttu ottaa riskiä. Siinä vaihdettiin kokemuksia ja vinkkejä ja räpsittiin paljon siilikuvia. Siilejä syliteltiin myös kovasti, varsinkin Artturin omistaja Suvi sai Dinon rauhoittumaan syliinsä pitkäksi aikaa. Artturi pääsi tutustumaan muksunsa asuntoon, ja innokkaasti se tutki paikkoja, tsekkasi varmaan että pojalla on asialliset olot :) Sekin hyöty tapaamisesta oli, että tajusin kullanmurumme olevan karvan verran pullukka (Artturi oli Dinoon verrattuna tosi solakka ja siro), ja meillä pienenivät Dinon ruoka-annokset entisestään. Nyt ollaan saatu paino alle puolen kilon, pahimmillaan se oli 560 gramman tienoilla.

Melko pian vierailun jälkeen koneestani poksahti kovalevy. Siitä seurasi maansuru ja itsesyytösten vyöry, ja tästä eteenpäin varmaan säntillisemmin tulee otettua varmuuskopioita. Tässä ainoa kuva mikä isukin vierailusta säästyi, sen olin vahingossa lukinnut kamerassa, eli se säilyi siellä kun muut kuvat menivät kovon mukana bittitaivaaseen.

Vasemmalla Artturi ja oikealla meidän Dino. Dinon pieni ylipaino näkyy tässäkin, 'hiusraja' on jotenkin kauempana ja pää näyttää suurelta. Dino kyllä taitaa olla voimakasrakenteisempi kuin isänsä, mutta ylimääräistäkin on.


Niin ostettiin sitten uusi kovalevy, ja asennuksen jälkeen paljastui iloinen yllätys! Avokkini Tarmo oli kuin olikin jossain vaiheessa varmuuskopioinut kuvakansion toiselle kovalevylle, mutta viimeisimmät kuvat eivät olleet siellä koska se levy oli täyttynyt. Eli en menettänytkään kuin arviolta kolmen kuukauden ajalta kuvia, eli ainoastaan Dinon kuvia. Ja niitähän saa lisää ;)


Tässä vielä Artturin omistajilta saatu vinkki käytännössä, eli kynsien leikkaus porkkanasoseen avulla:

Porkkanasose vie Dinon transsin kaltaiseen tilaan, kynnet sai leikata aivan rauhassa niin kauan kuin sosetta lautasella riitti. Korostan tässä vielä että Semper on Se Oikea sose :)

Herkuista puheen ollen, meillä oli myös Tampereen siilistien kesken tapaaminen, jossa Dino pääsi ensi kertaa torakan makuun. Eräs ystävällinen kanssasiilisti Juulia lahjoitti Dinolle yhden jättiläistorakan, ja sen syömisestä saatiin ihan video, kun kyläilypaikasta löytyi videokamera! Laitan sen näytille piakkoin, kunhan avokki saa ensin editoitua siihen tekstit ja musiikit. Ei tosiaan tarvinnut Dinolle kertoa mitä torakalle pitää tehdä, sen verran pedon vaistoja löytyy että valtava hyönteinen pääsi hengestään hyvin nopeasti ja samalta istumalta koko otus päätyi siilin vatsaan. Näytti olevan todella suurta herkkua, ja paineet kasvoivat näiden inhottavien ötököiden hankinnan suuntaan :/ No, jonkun aikaa asiaa mietittyäni tilasin Turkulaiselta matelija- ja siiliharrastajalta koe-erän madagaskarin sihisevää torakkaa. Tarkempi kertomus lajista ja sen elintavoista löytyy piakkoin tuolta ruokaesittelykansiosta, mutta tässä pari kuvaa alkupaloiksi :)


Porukka pitää palaveria munakennon päällä, samalla yksi ei pysy nahoissaan kuvan alareunassa.


Tässä Dinon ensimmäinen kohtaaminen madagaskarin sihisevän torakan kanssa turvallisesti muovisessa Smartboxissa. Torakka on tuo riekale tuolla siilin suussa.