Jatkan vielä hieman historian kertaamista, mutta nykyisyyttä lähestytään jo vauhdilla.
Kasvattaja ilmoitti 4.5. Siiliyhdistyksen palstalla (jota nykyisin tulee seurattua lähes päivittäin) että kolmesta poikasesta taitaa yksi olla poika! Meillä taas toiveet vahvistuivat oman tomeran EP-poitsun saamisesta. Ikäväkin puoli tuohon toukokuun alkuun liittyi, koska rakas siilimme Pablo oli vapun tienoilla sairastunut pahasti ja nyt oli lääkärissä juostu tuloksetta jo pariin kertaan. Itselläni oli 5.5. synttärit, ja täydet 30v. pyörähti mittariin, mutta ei tehnyt mieli juhlia. Peruin avokkini tekemän ravintolavarauksenkin kun ei vaan jaksanut mennä. Syntymäpäivä sujui sairaan siilin kuolioituvaa vatsaa huuhdellen ja siiliä lääkiten. Kuten jo aiemmin mainitsinkin, Pablon taistelu päättyi 8.5. Hakametsän eläinlääkäriaseman eläinlääkärin antamaan piikkiin, kun vaivaan ei lopulta mikään auttanut. Siellä kyllä oltiin hienotunteisia ja tämä kamalin asia hoitettiin arvokkaasti, siiliä ja omistajaa kunnioittaen. Ikiuneen nukahtaneen Pablon jättäminen sinne tuntui valtavan pahalta, ja vieläkin itkettää kun tätä kirjoitan. Oudon vaivan takia lääkäri lupasi avata Pablon, eli meidän ei tarvinnut alkaa lähettelemään pientä ruumista Eelaan. Eihän sillä avauksella enää mitää Pablon auttamiseksi saavuta, mutta ehkä lääkärit voivat siitä jotain oppia ja mahdollisesti seuraava vastaava vaiva voidaan hoitaa. Tärkeää on myös siitokseen käytetyn siilin sairauden laadun selvittäminen, koska tieto perinnöllisestä sairaudesta on hyvin tärkeää Pablon jälkeläisten omistajille. Yksi Pablon lapsista, Metsännenän Saaga, on ehtinyt saada jo omiakin pienokaisia.

Mutta iloisempiin aiheisiin. Sain tiedon kasvattajalta, että se poikueen ainoa poika tosiaan tulee meille :) Pienokaisilla olivat silmät auenneet 7.5. ja 16.5. ensimmäinen poikanen oli ollut yksin liikenteessä pesän ulkopuolella, ja hän oli juurikin se meille tuleva poika. Oltiin täällä meillä kovin ylpeitä, että kyllä on rohkea tyyppi, vaikka kasvattaja olikin sitä mieltä että pojat yleensä taitavat ekana liikenteeseen lähteä. Rohkea on poika kumminkin. Toukokuun lopussa pikkupiikikkäät saivat nimet: Heistä tuli siis Tähtimeren Rhea, Gaia ja Triton. Nimet tulevat kreikan jumaltarustosta kuten muutkin tähtimeren kasvateiden nimet. Hieno nimi se Triton! Tritonin yksi lapsuudenaikainen lisänimi oli Elohopea, koska vauhtia tuntui riittävän. Ja kasvattajan Siiliyhdistyksen galleriaan laittamissa kuvissa jätkä näytti tosi uteliaalta ja rohkealta, hyvää lupaa! Kuvia voi käydä katsomassa tuosta yhdistyksen linkistä, sieltä galleria ja haku, hakusanaksi Triton. Pikku-Triton on muuten poikasista ainoa joka on jo oppinut puremisen jalon taidon, jonka yleensä jokainen EP jossain määrin osaa. Mutta tähän on jo varauduttu henkisesti, onneksi itse en ole kipukynnykseltäni herkimmästä päästä :)