Illansuussa herätessään Dino oli hieman väsyneen näköinen, ilmeisesti huonosti nukuttu päivä takana, ja se haukotteli kahdesti oikein makeasti. Se ei siis yleensä haukottele enää sen jälkeen kun on makuupaikkansa jättänyt. Otin sen sitten fleecen sisällä syliin, ja tänään oli kuin olikin sellainen päivä että sai koskea :) Harvinaista tämän puhina & piikittelysiilin tuntien on se, kun piikikäs selkänahka on ihan pehmeä ja veltto, eli sitä saa myllyttää sormilla mielin määrin. Uskomaton fiilis! Istuskelin tuossa lattialla pitkän tovin, välillä Dino haki asentoa ja välillä taas röhnötti. Sitten mulla puutui pylly ja nousin tuolille, eikä siltikään siili hermostunut. Siinä sitten koitin olla liikkumatta ja hengittämättä, ja siihen nukahti pikkuinen piikkihirmu. Oli pakko yrittää kasvattaja-Tiialle asiaa yhdellä kädellä hipihiljaa ircciin kertoa, niin ainutkertaista tämä meillä oli. Avokki yritti ottaa kuviakin, mutta jätettiin se touhu kun vain salamalla sellaisia tuli, eikä nukkuva yleensä välitä salamavaloista. Tässä nyt pari kuvaa kuitenkin, näissä on kyllä jo simmut vähän auki. Tuo oranssi on mun pusero, punainen kangas on Dinon sylifleece.
(Jos näitä kuvia eksyy joku valkovatsasiilin omistaja katsomaan, niin ihmettelee varmaaan mitä tässä nyt vaahdotaan. Tiedän kyllä että vv:t saattavat olla tuollaisia ihan joka päivä. Mutta minulle, vauhti-eepeen orjalle tämä oli ainutlaatuisen hieno hetki.)
Kävin eilen muuten ostamassa Dinolle kokeeksi pienille koirille tarkoitetun possun luun. Sellainen snacks-tyyppinen aika ällön näköinen pötikkä. Kun sitten illalla sain luun paketista pois, Dino lähes repi sen käsistäni ja alkoi vimmatusti raadella luuta. Näky oli niin hurja että kuvaa oli taas yritettävä. Kun lähestyin kameran kanssa, lähti siili luu suussa pakenemaan aina vähän kauemmaksi. Lopulta se oli melkein huoneen nurkassa aitauksessaan, ja siellä keskittyi sitten luuhun niin että sain kuvankin. Tässä näkyy taas kauniit valkoiset naskalit:
Tällaisella käytöllä luulen naskalien pysyvänkin puhtaina ja terveinä, sen verran saivat pikkukirveet töitä :) Voihan olla että hurjat villisiilissessiot edellisenä iltana saivat aikaan tämän päiväisen lötköpötkö-sylisiiliyden. Ainakin uusien virikkeiden osalta eilinen ilta oli onnistunut. Tätä kirjoittaessani saa luu taas kyytiä, sylisiiliys taisi olla Dinon mielestä vähän nörttien hommia.
Kommentit