Onneksemme EP-treffejä suunnitellut kasvattaja (SY Tähtimeren) Kotkasta päätti ne myös toteuttaa. Emona sai toimia Korvakkaan Nessu ja isäksi valittiin Jack Dalton (Artturi). Suomessa ei kovin usein pitkäkorvasiileillä poikueita teetetä, kun ei vanhemmiksi sopivia siilejä taida olla kuin kourallinen. Siispä meillä oltiin enemmän kuin hermona kun Siiliyhdistyksen sivujen keskustelupalstalla treffejä ja oletettua raskautta seurailtiin. 19.3.2006 kasvattaja kertoi että Nessu ja toinen hänen tyttösiileistään afrikkalainen valkovatsasiili May olivat palanneet riiuureissultansa kotiin, ja kuumeinen odottelu alkoi. Treffeille oli menty 16.3. torstaina ja sieltä siis palattiin saman viikon sunnuntaina. Siileillä astuttaminen tapahtuu niin, että tyttösiili matkaa poikasiilin luo, ja siilipariskunnan annetaan olla jonkun aikaa yhdessä, varmaan parista päivästä viikkoon on yleisesti treffien kesto. Hommat hoituu tai sitten ei, joskus tärppää ja joskus ei. Pitkäkorvasiilit ovat niin kovin temperamenttisia ja sähäköitä, että treffeillä on kuulemma nähty hurjaakin menoa, mutta itse parittelusta harvalla on näköhavaintoja. Valkovatsojen treffeistä on itselläkin kolmelta kerralta kokemusta Pablo-siilin ajalta, ja voin kertoa että akteja suoritetaan hyvinkin julkisesti, usein ja mitä erilaisimmissa paikoissa *punastuu* :)

Kasvattaja raportoi maaliskuun lopulla, että molempien tyttöjen ruokahalu on kasvanut huimasti ja paino noussut, eli hyvältä näyttää! Punnituksessa 17.4. Nessun paino oli alkuperäisestä noin puolesta kilosta noussut noin 150g, eli ihan silminnähden paisunut oli. Ja sitten 20.4. se kauan odotettu 'PIIP' kuului pesästä! Valkovatsasiili Mayn pesässä oli piipannut jo edellisenä päivänä. Sitten 24.4. kasvattaja oli kurkannut vaivihkaa pesiin, ja kolme pikkuruista piikkipalleroa oli molemmissa. Meillä oltiin siinä vaiheessa jo enemmän kuin tulisilla hiilillä, koska alkoi olla toiveita siitä että meillekin siitä määrästä yksi pikkuinen riittäisi, jos nyt kaikki menisi hyvin. Liian paljon tuli mieleen niin ei-niin-hyvin menneitä poikastarinoita, Suomen siilistit ovat sillä rintamalla kokeneet kovia ja monet itkut on kasvattajaperheissä itketty. Siispä kaikki mahdolliset sormet ja varpaat oli ristissä ja peukut pystyssä.