Minulla alkoi kesäloma sopivasti 3.7. maanantaina, eli uuden siilin tuleminen taloon sopi parhaiten juuri tähän väliin, niin ehditään kunnolla tutustua ennen kuin täytyy taas alkaa töitä paiskia. Kasvattaja oli tulossa Tampereelle siis lauantaina 1.7. ja kyyditsi pikkukaverin mukanaan. Tapasin kaksikon bussiaseman penkillä, ja siinä sitten allekirjoiteltiin luovutustodistukset ja sain myös Tritonin sukutaulun. Kutsumanimeksi merkattiin papereihin Tino. Ei muuta kuin siili kuljetusboksista tuomaani muoviboksiin fleecekankaiden sekaan, jonne myös kaksi Tritonin omaa fleeceä sekaan viskattiin tuomaan turvallisuutta. Ihmiselle ne olivat lähinnä haiskahtavia ja pesua kaipaavia kankaita, mutta siilille tutulla tuoksulla voi olla isokin merkitys uudessa kodissa. Ei sitten muuta kuin kotiin ja siili uuteen majapaikkaansa tutustumaan.

Uuteen kotiin tuodulle siilille pitäisi antaa noin vuorokausi aikaa rauhassa tutustua ympäristöönsä. No, Triton ei tätä ollut varmaankaan kuullut, koska rauhallisesta tutustumisesta ei ollut tietoakaan. Kaikki nurkat ja pielet nuuskittiin äänekkäästi, ja jopa kaapissa opeteltiin käyttämään kerroksista toisiin vieviä läpinäkyviä kumimaisia putkia, vaikka ne olivat aivan ennennäkemättömiä vaaville. Niin tosiaan, vaavista on tässä vaiheessa hassua puhua, koska painoa 'pikkuisella' oli jo reilu 400 grammaa. No, olihan T jo siinä vaiheessa vähän yli 11 viikkoinen, mutta silti kyllä oli tuntunut ruoka maistuvan jo lapsuudenkodissaan :) Siiliä ei saa luovuttaa ennekuin se on saavuttanut 8 viikon iän ja noin 200 gramman painon. No jotain poikkeuksia on mutta tuo on siiliyhdistyksen suosittelema perusohje. Meidän pienokainen oli siis ainakin tarpeeksi iso selvitäkseen yksin. Ja ehkä siitä johtuen se ei paljon ujostellut meitä eikä uutta ympäristöään, vaan tuntui heti asettuvan taloksi, käytettyään toki ensimmäiset hetket tehokaasti tarkkaa nenäänsä.

Koska siili pyöri aitauksessaan pelkäämättä mitään tai ketään, kömmin itsekin sinne tuttavuutta tekemään. Samantien T ryntäsi luokse, ja taas nuuhkittiin. Myös tassulla hieman kaivettiin jos minusta vaikka olisi jotain irti saanut. Ja tietysti näykättiin kädestä pikkuisen. Ja niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, kiipesi Triton heti syliin, ilmeisesti päätti tutustua kunnolla uuteen orjaansa. Välillä käytiin juoksulenkillä lattialla, mutta taas oli kiva tulla syliin kiipeilemään. Nälkä kasvoi syödessä, koska hetken kuluttua siili oli jo olalla, ja kun kumarruin eteenpäin niin se kiepsahti niskan puolelle ja kipusi pään päälle. Tässä vaiheessa piti avokki huudella apuun, ettei ressukka mätkähtäisi liukkaiden hiuksien seasta lattiaan. Hyvin päättyi tämä retki, saimme viikarin hallitusti alas.

Päätin kokeilla onko touhollamme aikaa syödä välipalaa. No, samantien hävisivät jauhomadot lattialta, mihin niitä matofarmista napsin. Minulla oli siis Pablon ajoilta matofarmi jossa pulskia toukkia oli runsaasti, ja kyllä kelpasi uudellekin isännälle tämä herkku. Siinä sitten illan kääntyessä yöhön tutustui ihminen siiliin ja siili ihmiseen, ja jo ensimmäinen päivä osoitti että tämä siili ei pelkoa tunne. Puhahtelee ja piikkejään pörhistelee kyllä, mutta lähinnä osoittaakseen että orjan toiminta ei sillä hetkellä ole hänen mieleensä. Pitää myös innostuessaan kummallista putputusta, sillä äänellä taitaa olla jotain yhteyttä täysillä toimivaan haistelukalustoon. Sinä yönä ei meinannut uni tulla silmään, kun niin kiva olisi ollut vain seurailla puuhasteluja siiliaitauksessa.