Sunnuntaina 4.6. suuntasimme auton nokan kohti Kotkaa ja lähdimme tapaamaan kasvattajaa ja uutta siiliämme. Turvallisesti pääsimme perille ja nautimme heti Kotkaan saavuttuamme pitsat paikallisessa ravintolassa. Siitä uskaltauduimme viimein siililään. Siellä olikin jo aiemmin paikalle ennättänyt pariskunta, joille myöskin yksi Tähtimeren kasvateista oli menossa. He olivat uusia siilistejä, ja afrikkalainen kääpiösiili Hebe on se onnekas piikkivaavi joka heille saa muuttaa. Oikein onnellisilta näyttivät, vaikka siilipienokainen hiukan onnistui uusien orjien vaatteillekin sontimaan. Mutta sehän on sitä siilistin arkipäivää, useimmat siilit kun ovat luonnostaan sottapyttyjä, vaikka siistejäkin tyyppejä varmasti löytyy.

Kasvattaja nappasi tottuneesti Tritonin aitauksesta sohvalle, ja me pääsimme ekan kerran livenä hänet näkemään. EP:tä en itse ole koskaan päässyt koskemaan, joskin siilistien tapaamisissa Tuf tuf -bileissä sellaisia olen nähnyt, ja kovin paljon niistä myös lukenut. Olimme aivan myytyjä, pikkuinen oli niiiiin suloinen suurine korvineen ja vilkkaine silmineen. Avokkini nappasi kuvan kännykkäkameralla pikkujäpikästä kun minä rohkaistuin hänet käteen ottamaan. Tässä se:

Eikös ookkin aika sydäntenmurskaajan näköinen korvaepeli?

No, Kotkasta kotiuduttiin, ja kasvattajan kanssa sovittiin että kun hän heinäkuun alussa tulee Tampereelle, niin tuo Tritonin silloin meille, eikä tarvitse toista reisua Kotkaan ajaa. Luovutusikä olisi täyttynyt jo hiukan aikaisemmin, mutta eipä tuosta myöhemmästä luovutuksesta mitään haittaakaan ole, jos vaan maltamme odottaa. Nyt meille jäi siis hyvin aikaa muutella kotimme siilinkestäväksi, mikä tässä tapauksessa olikin yllättävän helppoa. Muutimme tämän vuoden alussa uuteen kotiin, joka on uudehko kerrostaloasunto Tampereen Vihilahdessa. Tiesimme siis jo muuttaessamme että kodin tulee kestää siili. Olimme jo aiemmin päättäneet, että siilin reviiriä on olohuone, keittiö ja eteinen, jotka ovatkin oikeastaan yhtä tilaa koska ovia ei ole. Makuuhuone, työhuone, kylppäri ja sauna eivät ole siilin aluetta, ja ne on helppo eristää koska ovia eivät siilit sentään osaa avata. Ainoaksi murheeksi jäi muuton yhteydessä asennettu laminaattilattia, joka oli juuri näissä siilin tiloissa. Ajattelimme aluksi kokeilla sellaista ratkaisua, että Pablon vanhan kaapin lisäksi aina käytössä olevaa aluetta on vain aitaus, jonne kaapista johtaa ovi, ja jossa on muovimatto laminaatin päällä. Triton saisi kyllä juosta vapaana päivittäin valvotusti, ja minä asennoiduin siihen että pissat ja kakat keräilen juoksuajan päätteeksi pois niin lattia ei mene pilalle.

Ostettiin sitten 5 kpl 0,8 metristä halvinta liimapuulevyä rautakaupasta, ja viiden neliön jäännöspala muovimattoa. Lisäksi ostin kaunista öljyttyä tammilevyä pari 1,2metristä pätkää, ajatellen että eiköhän niillekin käyttöä löydy. Tammilevyt eivät aitauksen rakennukseen sovi, koska ovat vain 30cm korkeita ja aitauksen pitää varmuuden vuoksi olla 40cm korkea, mutta olivat vaan niin nättejä että ostin :) Siilin valtakunta rakennettiin olohuoneen peräseinän suuntaisesti sohvan taakse, siten että kaappi sijaitsee nurkassa ja aitaus siitä ovensuuhun päin. Laitan kuvia kunhan ehdin. Muovimatto meni viimeistä palaa myöden, koska päällystin myös kaapin kerrokset sillä EP:n kestäviksi. Aitalevyt menivät myös melkein kaikki, ainoastaan pieni pätkä jouduttiin  yhdestä sahaamaan. Saranat asennettiin levyjen väliin vuoroin kummallekin puolelle, eli aitaus menee näppärästi haitarimaisesti kasaan. Yhteen väliin laitettiin pari lankahakaa, niin ei sen kummempaa oviaukkoa tarvinnut alkaa sahailemaan. Enää puuttui vain kopit, kupit, kankaat ja siili  :)