Vihdoin sain pitkään harkitun blogini alulle, nyt on ihan voittaja olo :)

Vähän taustaa siilismistäni heti alkuun, ennen kuin siirryn kertomaan nykyisen siilimme Tritonin elämästä. Hurahdin siileihin kolmisen vuotta sitten, kun mietin sopivaa lemmikkiä kahden ihmisen talouteemme. Erään news-ryhmän kautta sain vihiä lemmikkisiileistä, ja löysin Suomen Siiliyhdistyksen nettisivut. Siinä sitten asiaa mietittiin avomieheni kanssa joitakin kuukausia, ja lopulta sain luvan liittyä jonotuslistalle. Yhdistys ylläpiti listaa, josta järjestyksessä sitten yhteystiedot ilmoitettiin kasvattajille joilla oli poikasia. Niin meille tuli sitten elokuussa ensimmäinen siilimme Pablo, lajiltaan afrikkalainen kääpiösiili. Pablo oli juuri sitä mitä olin toivonutkin. Kiltti kuin mikä, vaikka ei kyllä mikään sylissä köllöttelijä ollutkaan, ja melkoinen persoona joka hurmasi lähestulkoon kaikki jotka saivat häneen tutustua. Pablo hurmasi karismallaan myös kolme siilineitoa, joista jokaisen kanssa hänellä on kaksi poikasta. Pablon elämä päättyi ikävällä tavalla aivan liian aikaisin, kun mystinen paise valtasi sitkeän siilimiehen vatsan. Jouduimme suruksemme viemään Pablon lopetettavaksi 8.5.2006. Pablo ei siis elänyt kahtakaan vuotta, mutta elämänsä aikana sai minut niin hullaantumaan siileihin että en tiedä onko tästä enää ikinä paluuta siilittömyyteen.

Viime vuoden lopulla, kun Pablo vielä eli vireää elämää, päätimme lähteä kohti tuntematonta ja ottaa toista rotua olevan siilin. Egyptiläinen pitkäkorvasiili on yksi kolmesta Suomen lemmisiililajista, ja eroaa luonteeltaan melko paljon afrikkalaisesta. Hoidollisesti ovat kaikki lajit periaatteessa samanlaisia, mutta egytiläinen pitkäkorva (myöhemmissä maininnoissa EP) ja se kolmas laji eli intialainen pitkäkorva vaativat enemmän tilaa ja huomiota omistajiltaan. Kaikki siilit lajiin katsomatta ovat yksilöitä, ja melkoisia persoonia ovatkin. No, meillä kävi tuuri, koska Suomen harvalukuisista EP-tyttösistä, eli Korvakkaan Nessulle oli poikue suunnitteilla, ja ilmoittauduimme jonoon marraskuussa 2005. Ensisijainen toive oli poikasiili, mutta tytönkin toki ottaisimme jos poikia ei siunaantuisi. Jäimme siis odottelemaan tulevia EP-treffejä, tuottaisivatko ne piipittäviä pikkukorvakkaita ja riittäisikö niistä vielä meillekin yksi.